Aamuisin luen muutaman sivun hyvästä kirjasta. Yöpöydälläni on 3-4 kirjaa mistä valita. Yksi on Nobel kirjailija Imre Kertész’in ’Roman eines Schiksallosen’ itsekoettu keskitysleiri ja miten hän palasi sieltä.
Kirjan alkusivuilla teini-ikäisen Imren bussimatka tehtaalle töihin kesketyi. Täysi-ikäiset olivat sotimassa tai pakkotöissä. Poliisi pysäytti kaikki bussit ja juutalaiset käskettiin poistumaan bussista. Tilanne oli epätodellinen koska heillä oli lupapaperit ja keltainen risti rinnassa. Joukko nuoria juutalaisia kysyi poliisilta mitä oli menossa. Hän ei tiennyt, käsky oli tullut ”ylempää”.
Kertész kirjoittaa ilman dramatiikkaa nuoruudesta, ensi suudelmasta kerrostalon pommituksen keskellä, tulevaisuudesta, epävarmuudesta. Matka, tiedon puute ja vääristely jatkuivat toisella bussilla. Totuus kehittyi ja paljastui vähitellen, ja sen koko karmeus yht’äkkiä. Olin hetken poissa tolalta. Tilannekuvaus oli apokalyptinen jopa ajankohtainen.