Länsirata on Gaslighting (mitä se on, lue PS) (2024)

Aamuisin luen muutaman sivun hyvästä kirjasta. Yöpöydälläni on 3-4 kirjaa mistä valita. Yksi on Nobel kirjailija Imre Kertész’in ’Roman eines Schiksallosen’ itsekoettu keskitysleiri ja miten hän palasi sieltä.

Kirjan alkusivuilla teini-ikäisen Imren bussimatka tehtaalle töihin kesketyi. Täysi-ikäiset olivat sotimassa tai pakkotöissä. Poliisi pysäytti kaikki bussit ja juutalaiset käskettiin poistumaan bussista. Tilanne oli epätodellinen koska heillä oli lupapaperit ja keltainen risti rinnassa. Joukko nuoria juutalaisia kysyi poliisilta mitä oli menossa. Hän ei tiennyt, käsky oli tullut ”ylempää”.

Kertész kirjoittaa ilman dramatiikkaa nuoruudesta, ensi suudelmasta kerrostalon pommituksen keskellä, tulevaisuudesta, epävarmuudesta. Matka, tiedon puute ja vääristely jatkuivat toisella bussilla. Totuus kehittyi ja paljastui vähitellen, ja sen koko karmeus yht’äkkiä. Olin hetken poissa tolalta. Tilannekuvaus oli apokalyptinen jopa ajankohtainen.

Henkisen tasapainon saavuttamiseksi päätin lukea kaverien lähettämiä uutisia todellisuudesta, Yle-uutiset, HS:n ja Iltalehden kertomukset EU:n CEF nolla-rahasta. Olin tietoinen tunnin junaa koskevista insinööri-, talous- ja hankearvioinneista. Ja julkkisten propagandasta.

Lehtimiesten kirjoitukset panivat CEF uutiset toiseen potenssiin: jo tehdyt selvitykset olivat virheellisiä, liikenneministerin lausumat johtivat ”erikoiseen valoon” ja uudet komission tekemät nimeämättömät, ei-julkiset selvitykset, kertovat piilotetun totuuden haudattuna viiden tekijän oraakkelimaiseen pistelaskuun. Kiireellisyys, Kypsyys, Laatu, Vaikuttavuus ja Katalyyttinen vaikutus.

Mutta, Länsirata Ei ole kiireellinen, nykyiset liikennepalvelut toimivat. HS:n ”kipupiste”, kypsyys, on vain harhautus siirtää mielenkiinto pois tärkeistä tekijöistä. Laadun lähes täydet pisteet kelpaavat perusteetta. Luvat ja sopimukset–riskitekijät komission paperissa—ovat pikkujuttu, koska ”hankkeen tekninen valmiusaste on hyvä ja poliittinen sitoutuminen vahva”. Ratasuunnitelman tekee ”omat miehet” ja luvat ja maan lunastus ovat mutkattomia.

Vaikuttavuudessa – taloudelliset, sosiaaliset ja ilmastovaikutukset – Länsirata saa lähes täydet pisteet. Komissio kirjoittaa: ”Hyöty-kustannusaanalyysin mukaan kaikki taloudelliset indikaattorit viittaavat siihen, että hanke on taloudellisesti elinkelpoinen (kansantaloudellisesti kannattava?) ja että sillä on sosiaalis-taloudellisia nettovakutuksia, mutta pääasiassa täysin toteutetun liitännäishankkeen yhteydessä” (alleviivaus minun). ”Kysyntä kasvaisi 3-4 kertaiseksi ja hanke edesauttaisi Suomea saavuttamaan ilmastolakiin kirjatun 2035 hiilitavoitteen.” (10% on uusia matkustajia, loput siirtyviä auto- ja bussimatkustajia, eikä matkan hinnalla ole väliä).

JOS tärkeä liitännäishanke ei ole mukana hyöty-kustannusanalyysissa, luvituksessa ja sopimuksissa, niin miten tärkein taloudellinen hyöty, ajansäästö (”joskin se voi olla myös yliarvioitu”), kysynnän kasvu ja kulkumuotomuutokset, ilmastotavoitteet ja sosiaalis-taloudelliset nettovaikutukset on laskettu?

Mihin Länsiradan tai komission tekemiin selvityksiin nämä lauseet perustuvat?

Haastatellun Prof Kuosmasen mukaan ”kansantaloudellisesti hanke vaikuttaa komission mukaan kannattavalta, arviot ovat pääsääntöisesti positiivisia, paitsi kypsyys. Yleensä liikennehankkeeet eivät ole financially (lipputoilla) kannattavia .. vain niillä aika harva hanke toteutuisi … Yleensä lopputulos riippuu siitä minkälaisia tekijöitä otetaan huomioon … (itse) kiinnitin aikaisemmin huomiota, ettei esim. työmarkkinavaikutuksia ajateltu olevan ollenkaan… hyödyt ovat aika pieniä ..”.

Mitä taloustiedettä yliopistossa opetetaan? Subventio on vero. Liikennepalvelut eivät voi olla (lipputuloilla) kannattavia, jos sadan euron matkasta maksetaan kymppi. Professori voi lukea hyöty-kustannusanalysistä osoitteessa: https://doi.org/10.1016/j.tranpol.2018.01.013. ”Laajemmista vaikutuksista” on hyvä paperi osoitteessa https://doi.org/10.1016/j.cstp.2021.01.013. Lyhennelmät Suomeksi on https://drive.google.com/file/d/15eZA-cco_rY5SVuTgCnpmRsgHLYMN37T/view (s. 8-13). Niistä tulee julki liikenteen hinnoittelun suuri vaikutus hyötyihin ja ”laajempiin vaikutuksiin”. Mutta se jätetään tavallisesti ilman analyysia tai mainintaa.

Mikään Länsiradan tai komission raporttien positiivinen väite ei pidä paikkaansa. Etlan tj Kangasharju on diplomaattinen: ”taloudelliset vaikutukset ovat epärealistisen myönteisiä”. Ministeri Ranne kiinnittää huomion valtion päätöksenteon puutteisiin. Sen sijaan komission lausumat ovat neuvokkaita kaksimielisiä sanoja tai sivulauseita, joissa on aina takaportti.

Ylen, HS:n ja Iltiksen artikkelit ja Kertész’in romaani eivät ole verrannollisia, mutta niiden minussa aiheuttama epätodellisuuden tunne on. Kangasharju ja Ministeri Ranne ansaitsevat tunnustuksen puhumalla rehellisesti näkiessään komission ja Suomen valtalehtien sananhelinän läpi.

Intel’in kyvykäs CEO sanoi vain paranoidin selviävän hengissä markkinakilpailussa (”only the paranoid will survive”). Kalevi Kämäräinen kirjoittaa Uuden-Suomen vuoropuhelussa PM Orpon olevan kaiken takana jääviydestään huolimatta (https://t.co/lCFXjeyQEk). Mekanismi on yksinkertainen: Orpolla on nimittämänsä Suomen (liikenne?)komissaari ja puolueensa tukema von de Leyen. Komissaarin esikunta viritetään poliittisesti ja kirjoittaa komission mielipiteet—totuudesta piittaamatta.

Näin se pelaa.

PS. Gaslighting is a form of psychological manipulation in which a person seeks to sow seeds of doubt in targeted individuals, making them question their memory, perception, or sanity.

 Julkaistu: 2.8.2024 Uusi Suomi Puheenvuoro