Väylävirasto herätti TVH:n henkiin

 ©Antti Talvitie, 2025

Väärä valtion tapa

Alussa oli TVH (Tie- ja vesirakennushallitus), joka suunnitteli, rakensi ja kunnossapiti. Rakentamiseen vuokrattiin koneita, mutta työnjohto ja kunnossapito olivat TVH:n. Tämän tavan, jossa kaikki osapuolet olivat TVH:ssa, etu oli sen pätevät insinöörit. Sen varjopuoli oli kilpailun puute ja poliittiset hankkeet.

Tätä muutettiin 80-luvulla. Urakointi lisääntyi, vaikka työmailla oli enemmän TVH:n kuin urakoitsijan väkeä. Ensin tehtiin suunnittelupäätös ja kustannusarvio, sitten tehtiin hanke- ja rahoituspäätökset, joissa suunnitelma ja kustannusarvio tarkennettiin laillista käsittelyä ja budjettia varten.

Parempi tapa

Tässä mallissa TVH teki verkkosuunnitelmat, ja tilasi yleis-, tie- ja rakennussuunnitelmat konsulteilta. TVH hyväksyi ja maksoi. Vastuu jäi. Rakennussuunnitelma oli urakkakilpailun perusta. Jos tarjoushinta ylitettiin, mikä ei ollut epätavallista, syy oli usein suunnitelmissa. TVH vastuullisena maksoi ylityksen.

80-luvun loppupuolella päätökset eriytettiin. Ensin suunnittelu-, sitten hanke-, ja lopuksi rahoituspäätös. Ne toivat tehokkuutta, jota kunnossapidon kilpailuttaminen lisäsi. Rakennussuunnitelmat täyttivät standardit, mutta sen puutteet ja hidas rakentaminen lisäsivät kustannuksia. Muutoksen suunta oli oikea.

Penn Central ja Väylävirasto

 

©Antti Talvitie, 2025

1970 Penn Central Transportation Company, yhdistynyt Pennsylvania Railroad ja New York Central Railroad, ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin. Kaksi vuotta aikaisemmin USAn ’kilpailuvirasto’ (Interstate Commerce Commission) oli hyväksynyt fuusion vuosia kestäneen tappioiden ja kuulemisprosessien jälkeen. Molempien junayhtiöiden tulevaisuus oli johdon laskelmien mukaan taloudellisesti mahdoton.

Pääsyy fuusioon oli liian suuri, kaksinkertainen rataverkko ja muu omaisuus Mississippi joen itäpuolella.  Liikkeenjohdon erimielisyydet, savupiipputeollisuuden tuotevalikoima ja poislähtö ’Rust Belt’ alueelta olivat konkurssin lisäsyitä. Penn Central konkurssi oli Amerikan suurin siihen mennessä, jota ehdotetut maanpuolustuksen pelastuspaketit eivät voineet estää.

Penn Central ei voinut luopua radoista ilman kilpailuviraston lupaa. Ennen konkurssia Penn Central omisti, liikennöi, maksoi verot, ja hallinnoi 33000 ratakilometriä, joilla monilla oli enemmän kuin kaksi raidetta. Konkurssi muutti sääntöjä. Radoista voidaan luopua. Penn Centralin radat myytiin junayhtiöille.

The Nirvana Principle (2025)

©Antti Talvitie, 2025

ABSTRACT

Enigma of the Nirvana Principle

Antti Talvitie@gmail.com

Freud introduced the ‘Nirvana principle’ (the term he borrowed from Barbara Low, a British analyst) in Beyond the Pleasure Principle thus: “The dominating tendency of mental life … is the effort to reduce, to keep constant or to remove internal tension due to stimuli –a tendency which finds expression in the pleasure principle; and our recognition of that fact is one of our strongest reasons for believing in the existence of death instincts.”

Nirvana is colloquially thought of as the ultimate state of bliss, eternal happiness, not death. The incomprehensibility of this enigmatic duality consists in the pleasure principle being both the ‘watchman of our waking life’, and the ‘modus operandi of our mental life’, the life and death instincts. This enigma of the Nirvana principle is explored in this paper.

Hundred years ago, in The Economic Problem of Masochism, Freud returns to his puzzlement about why many act against self-interest and “ruin the prospects which open out to him in the real world.” He admits to having ignored the incomprehensibility of the conflict between the pleasure principle and the demands of the instincts to reach Nirvana. This conflict is the theoretical issue in this paper, which also explores the consequences now observed as recreations to the past acted out in the real world.