Liikenneinfra, osa 1: Nykyaikainen liikenneverkko ja kilpailukykyinen Suomi (2023)

 ©Antti Talvitie, 2024

LIIIKENNE-12 on Liikenneministeriön virkatyönä tekemä liikennesektorin suunnitelma vuosille 2023–2035.  Sillä on kolme tavoitetta, saavutettavuus, kestävyys ja tehokkuus. Tärkeä osa Traficomin Liikenne-12 tausta-aineistossa liittyy liikenneverkon puutteisiin, arvioimatta puutteiden taloudellista merkitystä.

Järjestöjen Destialta tilaamassa, Väylävisio Modernit Pääväylät 2025–2050, lähtökohtana on yritysten kilpailukyky ja elinkeinoelämän tarpeet Suomen muuttuvassa talousympäristössä.  Vaikka Väylävision painopiste on tavaraliikenteessä se täyttää myös matkustajaliikenteen ja yleisen hyvinvoinnin tarpeet.

Kirjoittaja on tietoinen näiden suunnitelmien erilaisista lähtökohdista, ja suuria ratahankkeita koskevista papereista. Mikään suunnitelma ei sisällä luotettavia kustannusarvioita, eikä niissä ole mittareita suunnitelman taloudellisista vaikutuksista (hyödyt miinus kustannukset). Liikennekustannuksia ja tariffeja ei raporteissa käsitellä, vaikka ne ovat erittäin tärkeitä. Aksiooma ”ei ole hyötyä ilman halukkuutta maksaa siitä” unohdetaan tai sitä ei ymmärretä.

Kirjoittaja on eri mieltä sekä Liikenne-12 ja Väylävision suunnitelmista. Suomen liikenneverkko on liian laaja Suomen taloudelle ja se on luokiteltava uudelleen ja sitä on supistettava. Liikenne-12 on liian rautatie-painotteinen ja siitä puuttuu paljon huomiota saaneet kolme suurta rautatiehanketta.

Liikenneinfra, osa 2: Liikennepolitiikka ja liikenneinvestoinnit: Tulonjaosta tulontekoon (2023)

 ©Antti Talvitie, 2024

2. Liikennepolitiikka ja liikenneinvestoinnit: Tulonjaosta tulontekoon

Suomen liikennepolitiikka ja -investointiohjelma tarvitsee perusteellisen muutoksen. Perusteita on monia, mutta neljä numeroa riittää. Väyläviraston kehittämishankkeiden menokehys 2022-2029 rataverkolle on 1,81 mrd € ja tieverkolle 1,36 mrd €.  Väylävirasto arvioi rataverkon vain kehittämishankkeiden hyötykustannussuhteeksi 0,6 ja tieverkon 2,3. Koska suurin osa hyödyistä on rahassa mitattomia ’yhteiskunnallisia hyötyjä’, kuten ’matka-ajansäästöjä’, ja subventoidut lippuhinnat lisäävät junalla matkustamista, rataverkon vain kehittämisinvestointien rahalliset hyödyt ovat miinus 3 mrd €.  Maksuhalukkuudella mitattuna, tieverkon kehittämisinvestointien hyödyt ovat paljon enemmän kuin plus 3 mrd €. Ratainvestoinnit on suunniteltu tappiollisiksi!

Liikennepolitiikan neljä tärkeintä painopistettä ovat liikenteen hinnoittelun muutos, tie- ja rataverkon laajuuden ja luokituksen uudistus, teollisuuden ja palvelujen logistiikkakustannusten pienentäminen, ja investointien arviointimenetelmien ja kriteerien yhdenmukaistus kansainvälisen käytännön kanssa.

Pitemmittä puheitta, tie- ja rataverkon tärkeimmät investoinnit ja niihin liittyvät liikennepoliittiset toimenpiteet ovat seuraavat, niiden mukainen tie- ja rataverkko on kuvissa 3-4

”Rahaa rapistuville raiteille”

Antti Talvitie 04.11.2025
Kuva: Kauniaisten rautatieasema, marraskuu 2025, VIS Graphics

”Rahaa rapistuville raiteille”

Tämän blogin numerot kertovat syistä miksi Suomen talous on ollut jo kauan poissa raiteilta. Kuvakieltä käyttäen suomalaiset ovat matkustaneet junalla ensimmäisessä luokassa konkurssiin. Meno jatkuu.

”Rapistuvat raiteet” Tekniikka&Talous (31.10) (vain tilaajille) kertoo, että rahaa puuttuu. Väyläviraston suunnitelmien mukaan rahaa on. Korjausvelkaa rapistuville raiteille on 1700 miljoonaa, mutta vain uuden rakentaminen kiinnostaa. T&T kertoo uusien ratojen kustannuksista, muttei rahoituksesta.

Junalipun hinta ja tariffit puuttuvat myös suunnitelmista. Hyötyä ei ole ilman halua maksaa siitä. Hinta on tuotteen tai palvelun minimi arvo. Ennusteen mukaan Länsirataa käyttäisi 2 miljoonaa/v 12 euron lipulla. Sillä hinnalla Länsirata tarvitsee muiden osallistumista kustannuksiin, subventioita. 70 euron lipulla käyttäjiä olisi alle miljoona. Subventiot ja ylimitoitus ovat Suomen tapa.

Väyläviraston mukaan VR maksaa rautateistä - VR:n tehtaasta - 45 miljoonaa/v. Veronmaksajat maksavat 700 miljoonaa lisää. Tehdas on siis VR:lle lähes ilmainen. Niin on ollut jo vuosia. Yrityksenä VR olisi konkurssissa.  VR:n tuotteita myydään alihintaan, se on todistettu, silti Suomessa tehdyistä henkilö-matkoista vain 10% ja tavaratonneista 25% (ja tavaran arvosta 10%) käyttää junia.