©Antti Talvitie 2026.
Tieliikennettä käyttää yli 90% henkilö- ja 75% tavaraliikenteestä. Tieliikenne tuottaa valtiolle kolminkertaisesti tienpitoon kohdistetut varat.
Rautatieliikennettä käyttää 8% henkilö- ja 22% tavaraliikenteestä. Rautatieliikenne tuottaa valtiolle viisinkertaisen tappion rautatieliikenteeseen kohdistettuihin varoihin verrattuna. Junaliikenne, matkustajat ja rahti, maksavat kymmenen prosenttia radanpidon kustannuksista.
Suomen talouden tila on vakava. Sen kantokyky ei riitä liikenneverkon kunnossapitoon eikä sen kehittämiseen, investointeihin, missä ne ovat tarpeellisia. ”Korjausvelka” johtuu Suomen liian laajasta infrastruktuurista ja rautateiden tappiollisuudesta.
Tärkeä kysymys on miten tie- ja radanpidon kustannuksia voisi vähentää, että rahaa riittäisi tarpeellisiin väyläinvestointeihin. Vastaus on helppo ja sillä olisi vain hyviä vaikutuksia.
Rautatiet ovat Suomen talouden todellinen riippakivi. Liikennöidyn rataverkon pituus on ~5 900 kilometriä. Puolet rataverkosta palvelee 90 % koko rataverkon tavara- ja 85 % sen matkustajaliikenteestä.
Matka- ja rahtitariffeja tulee korottaa, että VR:n ratamaksu kattaisi edes 80 % radanpidon kustannuksista.
Puolet rataverkosta voidaan poistaa haittaa aiheuttamatta. Sitä käyttävä liikenne korvautuu markkinaehtoisesti kuorma-autoilla ja busseilla. Johtopäätös: 2500-3000 ratakilometriä on kallis taloudellinen rasite.
Kun ratapituutta lyhennetään ja osa VR:n ja Väyläviraston henkilökunnasta siirtyy tuottavampaan työhön, syntyvät säästöt vapauttavat rahaa yksityisiin investointeihin ja ratojen ja junapalvelujen parantamiseen.
Kun rautateiden ja ratikkojen subventiot lopetetaan, syntyvillä säästöillä tulee lievittää sopeutumisen kipua kahden vuoden ajan. Kaikki säästöt ovat yhteensä ~1 miljardi euroa vuodessa.