Virkaraportti osoittaa, että ministeriöt tekivät karttaa valtiolle vieraalle alueelle. Siellä oli velka- ja verotusmiinoja ja paperihirviöitä, jotka estävät tiedon ja teknologian käyttöä raivaamaan ne pois.
Tärkein kysymys oli ajoneuvojen fossiilienergian verotus. Ajoneuvot ovat hyödyllisiä joiden palveluista on halu maksaa suuri hinta, josta valtaosan valtio ottaa veroina. Siirtymä ympäristöystävällisempään energiaan johtaa verotulojen vähenemiseen koska sellaisen energian verotus on monimutkaista.
Ilmiselvä ratkaisu on tienkäytön verotus, kilometrimaksut. Se on vanha idea. Sen ongelmallisimmat osat ovat yhteiskunnallinen ja poliittinen hyväksyntä ja maksamisen teknologia. Edelliset vaativat uudenlaista konsultointi osaamista, prosessikonsultointia, ja jälkimmäinen uuden teknologian ja tiedon soveltamista.
Esitelmässäni Tie ja Vesirakennushallituksen 200v juhlissa 1999 ehdotin, että tiemaksut avaisivat suomalaiselle teknologiaosaamiselle ja konsultoinnille maailmanlaajuiset markkinat, koska tiemaksut tulevat käyttöön ympäri maailman. Teknologian osaamista on, prosessikonsultointia ei, mutta opittavissa.
Pelkoni on, että ongelma ratkaistaan uusilla veromiinoilla. Poliitikkojen ja ministeriöiden tulee käyttää riippumattomia osaajia kehittämään yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja teknologisesti hyväksytty ratkaisu.
Teen ehdotuksen keskustelun pohjaksi. Tärkein tehtävä on aluksi supistaa Suomen liikenneverkkoa. Se koskee kaikkia liikennemuotoja, tiet, rautatiet ja satamat. Lentokentät ja vesitiet voi aluksi jättää pois. Liikenneverkon supistaminen on vaikeaa, osasyy siihen on urbanisoituminen ja kansantalouden rakenne.
Tieverkosta ~25 000 km on muutettava yksityisteiksi, joiden maksusta myöhemmin. Yleisen tieverkon pituudeksi jäisi ~50 000 km. Tämä verkko, kunnossapito ja investoinnit, tulee rahoittaa tiemaksuilla. Rautateistä ~2500 km on purettava ja loppuverkko ~3000 km on rahoitettava lipputoilla ja rahtitariffeilla, jotka ovat jo käytössä, vain subventiot tulee lopettaa. Satamia on liikaa, automaatio poistaa tarpeettomat.
Yleinen tieverkko koostuisi pää-, kanta- ja seututeistä. Niiden käytöstä maksu perittäisiin seuraamalla sitä elektroonisesti. Koordinaatit on tiedossa, neuroverkot olemassa ja autojen/ihmisten laitteet kirjaavat kilometrit. Virhemahdollisuudet ovat pieniä. Tietosuoja on vaikein ongelma, muttei hirviö. Lasku kuukausittain, veloitus jopa päivittäin.
Kilometrihinta voi vaihdella tietyypeittäin ja alueittain jos niin halutaan. Ajoneuvovero on tarpeen, koska se on ’pääsymaksu’ koko tieverkolle. Rautatieliikenteessä kaksiosainen (two part) lippu ja tariffi on myös tarpeen, syy siihen on rajakustannusten riittämättömyys kattamaan kustannukset. Kilometri- ja ratamaksut menisivät valtion kassaan, niiden ristisubventiota sallimatta.
Yksityistieverkon käytön maksu ei ole ongelmallisempi kuin yleisen tieverkon tai rautateiden. Klubi-teoriaa—sellainen on—käytetään kerhoissa ja klubeissa (Counry Clubs in the US). Maksu yksityisverkon käytöstä tapahtuisi kuukausittain vinjetin kautta. Vierailu muiden omistamilla yksityisteillä on sallittua.
Yksityisteiden alueet tulee määritellä lailla ja asetuksella. Pikaisen arvion mukaan Suomessa olisi ~200 yksityistiealuetta (metsäautotiet pl.), jotka itse päättäisivät vinjettimaksun suuruuden ja pitäisivät omistamansa tiet kunnossa. ”Bensavero” (ilman polttoaineen erityisveroa), plus CO2 haittamaksu (~ 20-25 senttiä/litra) menisi valtion kassaan. Ajoneuvoveroa ei tarvitse porrastaa moottorin koon, tms. mukaan, vain paino riittää. Haitta- ja pääsymaksut riippuvat kulutuksesta, käytöstä ja painosta. Verot ja maksut on pidettävä selvinä ja yksinkertaisina. Liika holhous on tarpeetonta byrokratiaa.
