Väylävirasto herätti TVH:n henkiin

 ©Antti Talvitie, 2025

Väärä valtion tapa

Alussa oli TVH (Tie- ja vesirakennushallitus), joka suunnitteli, rakensi ja kunnossapiti. Rakentamiseen vuokrattiin koneita, mutta työnjohto ja kunnossapito olivat TVH:n. Tämän tavan, jossa kaikki osapuolet olivat TVH:ssa, etu oli sen pätevät insinöörit. Sen varjopuoli oli kilpailun puute ja poliittiset hankkeet.

Tätä muutettiin 80-luvulla. Urakointi lisääntyi, vaikka työmailla oli enemmän TVH:n kuin urakoitsijan väkeä. Ensin tehtiin suunnittelupäätös ja kustannusarvio, sitten tehtiin hanke- ja rahoituspäätökset, joissa suunnitelma ja kustannusarvio tarkennettiin laillista käsittelyä ja budjettia varten.

Parempi tapa

Tässä mallissa TVH teki verkkosuunnitelmat, ja tilasi yleis-, tie- ja rakennussuunnitelmat konsulteilta. TVH hyväksyi ja maksoi. Vastuu jäi. Rakennussuunnitelma oli urakkakilpailun perusta. Jos tarjoushinta ylitettiin, mikä ei ollut epätavallista, syy oli usein suunnitelmissa. TVH vastuullisena maksoi ylityksen.

80-luvun loppupuolella päätökset eriytettiin. Ensin suunnittelu-, sitten hanke-, ja lopuksi rahoituspäätös. Ne toivat tehokkuutta, jota kunnossapidon kilpailuttaminen lisäsi. Rakennussuunnitelmat täyttivät standardit, mutta sen puutteet ja hidas rakentaminen lisäsivät kustannuksia. Muutoksen suunta oli oikea.

Oikea tapa

Kolmen toimijan mallissa – tilaaja-suunnittelija-rakentaja -- urakkakilpailu käydään tiesuunnitelman perusteella (n 25% rakennussuunnitelmasta). Suunnittelu- ja rakennusinnovaatiot toivat säästöjä koska urakoitsija, eikä tilaaja, oli vastuussa molemmista. Tätä ’design-build’ työtapaa käytetään PPP (Private Public Partnership) hankkeissa, mutta soveltuu kaikkeen rakentamiseen. Puutteista huolimatta, joihin kuuluu tilaajan ammattitaidon puute, ’design-build’ ja PPP, ml. kunnossapitovastuu, on se oikea tapa.

Uusin valtion tapa: Allianssi

Lähtökohta on tiesuunnitelma, lainmukaiset kuulemiset ja luvat. Rahoituspäätöksen jälkeen tilaaja valitsee esitysten perusteella suunnittelija-rakentaja tiimin, joka aikaa vievässä ”kehitysvaiheessa” tekee rakennussuunitelman ja kustannusarvion, jolla se tekee työn. Jos työ tehdään alle kustannusarvion, tilaaja, suunnittelija, rakentaja jakavat ”voiton”. Rahoituspäätöksen kustannusarvio on aina alhainen, että päätös saadaan aikaan. Rakennussuunnitelman kustannusarvio on korkea, että tulisi ”voittoa”.

Allianssimalli on strateegista harhaanjohtamista. Tilaajan vastuu hämärtyy. Rakentamisen puutteet siirtyvät kunnossapitäjälle. Valitun tiimin intressissä on tehdä korkea kustannusarvio, että kaikki ”voittavat”. Puutteet korjataan käyttäjien, asukkaiden ja ympäristön kustannuksella, ja kaavoituksella.

Allianssimalli on paluu väärään TVH:n tapaan, jossa tilaaja, suunnittelija ja rakentaja toimivat kaikki yhdessä. Se on paluu virkamies- ja valtiokeskeisyyteen. Se hämärtää infrahankkeiden arvon, syrjii uusia yrittäjiä ja estää kilpailun. Kilpailijoiden kyvyt, innovaatiot, henkilöresurssien (ja esittämistaidon) puute on valinnan esteenä. Allianssimallin edut haihtuvat ilman hintakilpailua.

Lopuksi

Kilpailuvirasto ahoy: maata ja tosiasioita näkyvissä! On kolme tapaa: väärä tapa, oikea tapa ja valtion tapa. Hintakilpailu varmistaa edullisimman tarjouksen. Kustannusarviolla ja tarjoushinnalla on suuri ero. Kustannusarvio on arvio. Tarjous on hinta, jolla urakoitsija tarjoutuu tekemään työn. Ongelmia voi tulla esiin rakentamisen aikana, koska suunnitelmat eivät ole auringonvarmoja. Siksi riskit on jaettava harkiten ja kohtuullisesti. Kaikki tarjoukset tulisi voida hylätä liian kalliina. Allianssimalli on yhteiskunnan edun vastainen. Se estää kilpailun ja estää uusien yrittäjien tulon markkinoille. Se on kallis ja hidas. Se huonontaa palvelua ja bisnesten elinehtoja.


Julkaistu Uusi-Suomi Puheenvuoro 14.7.2025