Hattujen uusi ilmiasu: junat ja ratikat. Myssyt iskevät takaisin.

 

©Antti Talvitie, 2025

1700 luvun alkupuolella hatut, niin nimetty koska olivat koulutettuja ja kulkivat hattu päässä, antoivat potkut suomalaiselle pääministerilleen, harkitseva ja nuuka myssy Arvid Horn. Hatut halusivat hurjan sodan ja revanssin Venäjästä ja Ruotsin vanhan loiston rikkaaksi suurvallaksi. Väkeä oli kilpailijamaihin verrattuna vähän, josta osa oli viety Venäjälle. Varoituksia annettiin, kassakin oli tyhjä Ison Vihan jäljiltä.

Revanssisota hävittiin. Vanha loisto jäi saamatta. Venäjä otti sodassa lähes koko maan, jopa Östra delen av riket, siis Suomen. Suomen pelasti päättäjämaiden sukukokous: Venäjän, Ruotsin, Tanskan ja Lübeckin hallitsijat olivat näet sukulaisia. Rauhassa Ruotsi luovutti lisää maata ja hattujen pääpukarit pakenivat tai teloitettiin. Böndet olivat vihaisia. Sampo oli viety, kirkon kellot pantattu ja silti kassa oli tyhjä. Vuosia myöhemmin, Suomi itsenäistyi kuten tsarinna Elisabeth oli jo sukukouksessa ehdottanut.

Hiljalleen hatut saivat vallan. Neuvottelujen ohessa tehtiin hurjia sotasuunnitelmia joka ilmansuuntaan. Armfeltin tunturin ylitys, lohnassa fällyjen alla tuhansien kuollessa, oli unohdettu. Uudessa kahden rintaman sodassa kuoli kymmeniätuhansia ja laivoja meni vaikka Ruotsinsalmen meritaistelu voitettiin.
Tämä tuli mieleen uusista hurjista unelmista: luotijuna, ratikka joka MAL-kaupunkiin, tunneli lentokentälle, raiteet sukulaismaihin maan alle tai päälle, yli tai ali meren. Fredrik Suuren sanat pätee: ”Ruotsi on vahva maa, on yrittänyt tuhota itseään jo 250 vuotta siinä onnistumatta.”

Pätee Suomeen nyt. Kaikki rataunelmat –Vaasa-Umeå tiessä ei ole rataa—ovat yhtä turhia ja älyttömiä kuin hattujen revanssisodat. Henkiä ei nyt mene, vain rahaa. Junaunelmia edelsi hallitusneuvottelut, poliittinen painostus, vaalitekninen viivyttely. Ja raha. Aina alamaisilta otettu. Tuloksista on varoitettu. Kassa on tyhjä. Päättäjiä suojaa byrokratian fällyt, vaikka itsenäinen päätösvalta on vaakakupissa.

Lentorata Pasilasta lentokentälle – hinta n. 2,5 mrd€ plus korot – on 30 km pitkä tunneli. Asematasolta finskin check-in tasolle mahtaa olla >40 m, 13 kerroksinen talo. Riittääkö rullaportaat matkustajille ja kapsakeille? Kaikki tämä 2,5 Mrd€:lla plus korot n. 2Mrd€, osapuilleen 50€/matka. Koulutetut hatut –ekonomistit, insinöörit, professorit, EK:n ja Pitkänsillan toimarit—puolueesta riippumatta, menevät  taksilla tai bussilla (jos tarjolla) oven eteen, koska junassa ei ole tilaa ja veronmaksajia on vähän.

Hurjat rataunelmat maksavat yht 70-80 Mrd€. Rahalliset hyödyt ovat 10 Mrd€, todennäköisesti puolet siitä. Ne maksetaan rahassa harvoille. Yhteiskunta saa matka-ajan säästö- ja palvelutasohyödyt ja verolaput halusi tai ei.

Kassa on tyhjä. Ei hätää, koska rahaa on ja lisää voi lainata. Raha ei haise, oli työ hyvää tai huonoa. Jos maksu lankeaa seuraavalla vaalikaudella tai sukupolville sen jälkeen, kannattamaton työkin on kannattavaa.

Blogpostini paperissa kerron pian miksi ihmiset toimii tavalla jonka mukana menee siemenperunat. ’Tuhoaa itseään’ Fredrik Suuren suulla. Nyt pätee ratainvestoinnin vahva laki: ”Ratainvestoinnin koroilla saa yhtä hyvän bussipalvelun”. Raportista on pitkä matka totuuteen. Lainalla ostettu Nirvana ei avaa ikuisen nautinnon ovea.

 Sen takana odottaa IMF/EU ohjelma. Historiasta opimme, ettemme opi historiasta. Vain Siperia opettaa.

Julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro 16.4.2025