©Antti Talvitie, 2025
Tulip mania oli ’Dutch Golden Age’ ilmiö vuosina 1634 -1637. Sitä pidetään historian ensimmäisenä spekulointikuplana, jossa monet menettivät ja toiset hankkivat paljon rahaa tai omaisuutta. Skotlantilaisen Charles Mackay’n kirjan Extraordinary Popular Delusions mukaan kuplan huipussa tulppaanisipulista tarjottiin jopa viisi hehtaaria maata tai 10 kertaa hyvän nikkarin vuosiansio, joka oli €15-20.000. Verrokkina, tonni voita maksoi silloin €6.000, ja yksi sika €1.800.
Tulppaanikauppaa harjoittivat hyvät nikkarit ja kauppiaat, aateliston ja poliittisen vaikuttajaluokan seuratessa katseella tai äänettömänä yhtiömiehenä. Monet sijoittajat menettivät omaisuutensa kuplan puhjettua ja Alankomaiden kauppa ja talous koki takaiskun. Nykytutkimusten mukaan tulppaanimania oli todellinen, mutta rajoittunut pieneen osaan hollantilaisia.
Taloustieteilijät ovat ehdottaneet kahta hypoteesia tulppaanikuplan ilmiöön: ’tehokkaat markkinat’ (efficient markets), ja ’rationaaliset odotukset’ (rational expectations). Kuplia. Kuuluisa ekonomisti John Galbraith pitää tulppaani- ja muita kuten dotcom kuplaa moraalisena häiriönä. Tulppaanimania on liitetty rahan suureen tarjontaan (”rahaa oli”), 30-v sotaan, ja rikkaiden protestanttien (Ruotsi-Suomi ja Saksa) uhkailuun katolisen Espanjan ”omistamaa” Hollantia kohtaan.
Ratamania on psykologinen ilmiö, joka ei rajoitu pieneen Suomeen vaan esiintyy monessa EU maassa. Kannattavia ratainvestointeja lienee myös, joskaan en tiedä yhtään Suomessa tai EU:ssa. Parhaat ratainvestoinnit Suomessa ja itä-Euroopassa poistaisivat rataa inventaariosta.
Alan ammattilaiset, poliittinen ja teollinen aatelisto ovat laskeneet raideliikenteen ympäristöystävälliseksi, parhaaksi suurten ihmis- ja tonnimäärien siirtoon halvalla ja nopeasti, ja huolto- ja NATOvarmuuteen, tuoden mukanaan yhteiskunnallista hyvinvointia. Kaikki nämä ovat kyseenalaisia. @TimoSaarenketo kommentoi X:ssä, että budjettiväliriihi oli siltarumpupolitiikkaa jossa perustienpito on unohdettu.
Julkisissa hankearvioissa Jokeri, Vantaan, Turun ja Tampereen ratikat ja Lentorata maksavat yhteensä n. 4.500 miljoonaa euroa ja yhteiskunnalliset hyödyt on laskettu olevan 1.250 miljoonaa euroa, pääasiassa matka-aika ja palvelutasohyötyjä. Ne koostuvat jokaisen matkustajan usein alle minuutin tai muutaman minuutin nopeammasta matkasta ja jokaisesta ratikkaan tai junaan noususta saadusta 10 minuutin hyödystä 30 vuoden aikana. Usein matka-aika säästöjä ei edes ole, ja palvelutasohyödyt ovat otaksuttuja.
Rahalliset hyödyt ovat 9.5 miljoonaa euroa! Niissä on mukana investoinnin jäännösarvo 30 vuoden jälkeen. Hyötykustannussuhde on 0,002! Jos Länsirata otetaan mukaan tai jäännösarvo jätetään pois, kuva on synkempi. Rataliikenne on halpaa koska junalippuhinnat, vaan ei kustannukset, ovat alhaiset.
Vastoin kansainvälistä käytäntöä ratainvestointien otaksutaan tuovan maankäyttöhyötyjä 500-1000 metrin päässä asemilta. Nämä ovat näennäisiä, koska maan arvo laskee etäällä ratalinjasta. ”Uusien” asukkaiden veromaksut eivät nekään ole yhteiskunnallista hyötyä vaan ovat poissa muualta. Laskelmat osoittavat, että ratainvestointien yhteiskunnallinen vaikutus on negatiivinen myös siksi, että ne vähentävät kilpailua elinkeinoissa, kaupassa ja palveluissa, ja päinvastoin kuin bussit, eivät palvele maankäyttöä muualla.
Ratikoiden ja junien antamat hyödyt ovat velalla ostettuja tulppaanisipuleita. Veronmaksajat ostavat ’matka-ajan säästöjä’ ja ’palvelutasohyötyjä’, joista maksetut rahat otetaan veronmaksajilta ja menevät harvoille. Ne eivät ole yhteiskunnallista hyötyä vaan moraalinen häiriö. Ei ole ihme, että Suomen talous on velkakierteessä.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.