Suomen varautumisen liikennestrategia (2026)

 

Kuva: Liikenne- ja Viestintäministeriö.
Teksti: ©Antti Talvitie & Jussi Sauna-Aho, 2026.

Suomen Varautumisstrategiasta

Ministeri Ranne ja Liikenneministeriö antaa kolme kuvausta Pohjoismaiden yhteisestä varautumisen liikennejärjestelmästrategiasta. Sen englanninkielisessä strategiassa on neljä liikennekäytävää palvelemaan siviili- ja sotilaallista liikkuvuutta rauhan ja kriisin skenaarioissa: 1. Kriittiset merireitit, Ruotsin rannikon läheisyydessä, 2. Öresund fixed link Ruotsista Suomeen (Hanko/Turku), haara Osloon, 3. Göteborg-Haaparanta–Tornio, haara Narvikiin, ja 4. Trondheim- Sundsvall- Rauma/Pori.
(JOINT NORDIC STRATEGY FOR TRANSPORT SYSTEM PREPAREDNESS)

Toinen on strategian riisuttu tiedote, joka lisää: Jäänmurtokaluston uusimisen; EU-raideleveyden suunnittelun Haaparanta-Tornio-Oulu-Rovaniemi; Valtatien 21 (E8) parantaminen; Satamayhteyksien parantamien; ja Rajat ylittävien yhteyksien kehittäminen.
(Pohjoismainen varautumisen liikennejärjestelmästrategia julkaistu)

Kolmas on Ministeri Ranne’n varautumistrategian vielä riisutumpi kirjoitus palvelu X:ssä. Se kuvaa Suomen varautumisohjelmaa pintapuolisesti mitenkään perustelematta sen kalliita toimenpiteitä, pääasiassa Pohjois-Suomen ratojen yhdistämistä Ruotsin ja Norjan vastaavaan EU-raideleveydellä.

Strategiassa radat ovat itsestäänselvyyksiä, ilman analyysia. ”Pohjoismaiden varautumisstrategia[n] tavoite on maiden välisten liikenneyhteyksien ... teiden, raiteiden, siltojen ja merireittien turvaaminen ... [joka] varmistaa tehokkaat, rajan ylittävät kuljetusketjut .. [ja] käytännössä tarkoittaa eurooppalaisen raideleveyden kiskotien rakentamista .. Haaparannasta .. Rovaniemelle ja pidemmällekin [Suomeen].”

Ministerin mukaan Rail Nordican ”... eurooppalaise[n] raideleveyde[n]... rakentaminen Lappiin, on sotilaallisen liikkuvuuden ja huoltovarmuuden kannalta kriittinen ... ulko- ja turvallisuuspoliittinen, kovan turvallisuuden hanke, joka pelastaisi henkiä”, ja lisää "strategia ei sisällä Pohjoismaiden välille joidenkin tahojen haaveilemia megasiltoja tai -tunneleita, vaan siinä sitoudutaan nimenomaan kriittisten hankkeiden yhteiseen edistämiseen. Rail Nordica on yksi näistä.” Risk Intelligence Systems on eri mieltä.

Kenraali Pattonin sanat: ”Puoli litraa hikeä säästää gallonan verta.” Suomeksi: ”Tunti harkintaa säästää henkiä ja miljardeja muuttamalla suunnitelmaa.” Paras muutos on lopettaa haihattelu EU-raideleveydestä Suomessa. Se tarpeeton jopa haitallinen. Siihen liittyvä ERTMS (raideliikenteen hallinta ja kulunvalvonta systeemi) on myös kallis ja tulisi korvata näppärämmälla ja halvemmalla (ja kriisissä toimivalla).

Ministeri myöntää kaikki hankkeet kannattamattomiksi ja pahoittelee rahan (ja järjen?) puutetta. Radat saa helposti pois palvelusta ja ne on vaikea korjata, eikä vaihtoehtoisia reittejä ole, joita tiet tarjoavat ja ovat nopeasti korjattavissa, päinvastoin kuin radat.
Strategia on syntyessään vanhentunut

LVMn strategian vakavin puute on mainitsematta: Puolustuksen droonit, logistiikka ja huoltovarmuus. Moderni sodankäynti elää kuukausittain ja siitä tulee puhua salassapidon puitteissa. Siihen kuuluu (parvi)droonit, niiden algoritmit, miehistön ja kaluston siirrot sota-alueella tilanteen mukaan (jotka tarvitsevat ajantasaista tietoa rintamilta). Onko Puolustusministeriötä kuultu strategian logistiikasta?

Klassinen sotakalusto—F35, fregatit, tankit, tykit, ammukset ja laukaisualustat—pysyy. Lisää niihin droonit. Koko repertuaarin ja sotilaiden siirto sota-alueella panssariajoneuvoilla, moottorikelkoilla, (k-) autoilla, ja jalan tarvitsee, teitä ja maastouria, ja ennekaikkea satelliittitietoa. Kaluston maihinnousu Narvikissa ja siirto junalla sota-alueelle on huono ja mahdoton ratkaisu. Sinne johtavien väylien koko kapasiteetti on jo nyt täysin käytetty ja sen lisäys maksaisi ruotsalaisten arvoiden mukaan 10 miljardia euroa. Narvikista on tieyhteys Venäjän rajalle, jota kautta yhteys Pohjois-Lappiin. Onko harkittu?

Ulkomaankaupan liikenne on Suomelle ensiarvoista. Teollisuuden päätuotteet ovat (break-)bulkkia seuraavat pari vuosikymmentä. Rauhan ja kriisin aikana Norjan satamat Atlantilla ja Göteborg ovat tärkeitä kaupankäynnille. Rauhan tullessa junarata itään myös.

Huoltovarmuudelle korvaamattomien valmisteiden— haavoittuneet sotilaat, lääkkeet, tärkeät raaka-aineet, teolliset komponentit—siirron tulee tapahtua nopeasti, lentoteitse (on mainittu vain sivumennen).

Strategian käytävästä 4 puuttuu Nordic Connector, halvin ja nopein reitti Suomesta Atlantin satamiin. Sen kustannusarvio on 3-4 miljardia euroa, jonka tietullit Kvarkenin yli ja EU-CEF apuraha maksaisi. Kvarkenin tieylitys on mahdollinen 4-5:ssä vuodessa. Pohjanladen yli on mainittu vain Sundsvall – Rauma/Pori lautat. Väyläviraston selonteko väylistä Pohjanlahden yli on pinnallinen.

Norja, Ruotsi ja Suomi

Ruotsin ja Norjan huonot itä-länsi yhteydet, tiet ja radat, ovat suuri huolen aihe myös Suomelle. Kaikkia kiinnostaa näiden kalliiden väylien mahdollinen EU-CEF rahoitus. Pohjois-Suomen EU-raideleveys ei tukisi itä-länsi raiteiden parantamista ja Mo-i-Rana Storum radan rakentamista joka on tarpeeton. Norjan ja Ruotsin etelä-pohjoissuunnan väylät tarvitsevat nekin kalliita teknisiä parannuksia ja kapasiteettia. Ainakin etelä-pohjoissuunnan väylien EU-CEF rahoitus Ruotsin puolella on kyseenalainen.

Mo-i-Rana Storum rautatien hintalappu on arviolta 3-4 miljardia, ja Narvik-Boden radan Ruotsissa noin 10 miljardia. Niiden vaatima aikabudjetti on 6-8 vuotta. Tiet Narvikiin Ruotsin puolella, joko E10 tai E45, tarvitsevat rakenteellisia mutta halvempia parannuksia. Norjan satamat Atlantilla ja niihin liittyvien infrastruktuuritöiden kustannusten suuruusluokka on yli miljardin.

Skenaario, että suuret määrät rautaisia sotavarusteita kuljetetaan junalla Suomen Lappiin Norjan satamista Atlantilla, on kyseenalaistettava. Se tapa on hidas ja kallis ja ehkä tarpeeton. Keneltä ne tulisivat? Lisäksi se tekisi Suomesta sotatoimialueen parantamatta teollisuuden kilpailukykyä ja toimitusvarmuutta rauhan tai kriisin aikana. Norjan satamat Atlantilla ovat Suomen puolustukselle ja ulkomaankaupalle tärkeitä jos sinne on hyvä kiinteä tieyhteys. Narvikin kaukainen ja ahdas satama on tärkeysjärjestyksessä viimeinen.

Nordic Connector tie on Suomelle elintärkeä. Se palvelisi sitä Suomen osaa, missä suurin osa väestöstä ja taloudellisesta toiminnasta sijaitsee, ja kriisissä lähes koko Suomea. Muuten Suomi säilyy saarena ja pysyy buffer-alueena Venäjää vastaan. Tie siltoineen palvelee joustavinta kulkumuotoa 24/7 ilman välilastauksia ja on sodassa puolustettavissa ja korjattavissa paremmin kuin laivat, satamat ja radat.

Vaikka Suomen – ja myös Ruotsin – ulkomaankaupalle 2-kaistainen E12 ja E14 tiet lienee riittäviä vaativasta topografiasta huolimatta. Sotilaallinen liikkuvuus ja toimitusvarmuus puolustaa 1+2 kaistaista E12 tien poikkileikkausta Vaasasta yli Pohjanlahden Mo-i-Ranan satamaan. Sen kapasiteetti ja rakentamisen nopeus eivät suosi rautatietä koska rautatie viivästyttäisi kiinteän yhteyden rakentamista vuosilla ja tekisi siitä taloudellisesti kannattamattoman.

Suomen varautumisstrategiasta puuttuu lentokentät. Kauhavan lentokentällä on tärkeä rooli. Kenttä on mitoitettu sotilaallisiin tarkoituksiin. Varakiitorata on lähellä. Siellä on asianmukaiset hallitilat (myös) hävittäjille, 2700 m pitkän kiitoradan kantavuus riittää suurille kuljetuskoneille. Siellä on ammusvarastoja ja muita tukitiloja. Nopeat kuljetukset ovat kriisitilanteissa tärkeitä. Kauhavan kentältä on erinomaiset yhteydet Valtateihin ja Päärataan ja Nordic Connectoriin. Mo-i-Ranan uusi lentokenttä jossa on 2700 m kiitorata avataan 2027.

Ministeri Ranne’n viraston tekemään varautumisstrategiaan ei ole budjetissa rahaa ja on siksi vain ajattelua paperilla. Se on vanha asetelma, jossa Suomi kuuntelee, mukautuu ja maksaa.

Julkaistu Uusi Suomi Puheenvuro 18.3.2026