Ministeriöiden suunnitelmat eivät elvytä

 

©Antti Talvitie, 2026

Ministeriöt, LVM ja VVM ovat hiljattain julkaiseet kaksi tärkeätä raporttia: Pohjoismaisen varautumisen liikennejärjestelmästrategia: Joint Nordic Strategy for Transport System preparedness, NTPC. Ja Liikenteen verotuksen ja rahoituksen uudistaminen. Nykytilakuvaus ja analyysi. Vaiheen 1 Virkaraportti (25.3.2026).

Raporttien sisältöä ei altistettu julkiselle vuoropuhelulle ennen julkaisua. Niin olisi pitänyt vättämättä tehdä, koska Suomen kuuliainen kansa usein uskoo virkamiesten sanomia, ja kulkee nöyrästi julkisen hallinnon talutusnuorassa. Ja kukaan ei sano mitään, vaikka siihen olisi suuri syy.

Vuoropuhelu vaatii talousteorian ja numerojen ymmärräystä. Ministeriöt eivät puhuttele valistuneita, koska raportit eivät sitä ole.

Pres Stubb ja yritysjohtajat pohjustavat erinomaisesti Suomi-kuvaa ja sen avaruusajan teknologiaa ympäri maailman. Tässä ympäristössä on vaikea olla positiivinen kun hallitus ja virkamiehet toimivat pienissä ympyröissään uskoen ikäloppuun tekonlogiaan perustuvan investointien elvyttävään vaikutukseen.

Ministeriöiden liikenneverotuksen uudistamisen nykytila-analyysi on näköä estävä savupanos. Sen yli 200 sivua ja numerotulva sekoittaa puurot ja vellit. Ministeriöille verorahojen määrä ja keruu on tärkeintä, ei liikennepolitiikka. Tarvittaessa sille ja varautumisstrategialle haetaan tukea EU:n direktiiveistä.

Maailmanpankin pääjohtaja sanoi viikko sitten: ”Hyvä hallinto, selvät säännökset ja mutkaton verotus, eivät ole byrokraattista pientä printtiä – vaan edellytys yksityisille investoinneille, työpaikkojen luomiselle ja talouskasvulle.”

Suomen liikenteen verotus on kaikkea muuta. EU:n Direktiivi 26 mukaan rajakustannuksella ”.. on varmistettava, että rautateiden hinnoittelujärjestelmissä .. noudatetaan periaatteita .. hyödyntää tehokkaasti käytettävissä olevaa ratakapasiteettia .. [ja sen] olisi oltava etusijalla muihin seikkoihin nähden, [kuten] kustannusten täysimääräinen kattaminen ..” Rajakustannushinnoittelu perustuu Pigou’n teoriaan.

Pigoun mukaan subventio olisi perusteltua jos kysynnän keskimääräkustannus on laskeva. Niin on usein laita kalleissa investoinneissa, kuten rautatiet, tai ylikapasiteetissa, kuten Suomen rautateillä.

Nobelisti Ronald Coase toteaa napakasti ”on outoa, että Pigoun virheellinen oppi on niin vaikutusvaltainen [koska] sen tukema analyysi ja poliittiset johtopäätökset ovat virheellisiä” ja johtaa resurssien väärinkäyttöön.

EU Direktiivin 26 ohjeisiin perustuen, VR:n ratamaksun ”taso on alhainen .. minimitasossa, kattamaan junaliikenteen infran kulumisen marginaalikustannukset [rajakustannuksen]. Vuonna 2024, ratamaksulla (noin 47 milj. euroa) katettiin vain noin viisi prosenttia radanpidon kokonaiskustannuksista.”

Väyläviraston investointiohjelma on kouluesimerkki hinnoista ja veroista, resurssien väärinkäytöstä sekä suuriin ratainvestointeihin että pieniin. Raportin kuvat ja väite, ”Suomen liikenneinfrastruktuureissa ei ole vakavia pullonkauloja. Pikemminkin on tarve pienemmille kehittämishankkeille eri puolilla laajaa verkkoa [jotka] voivat hyödyttää myös pitkiä kuljetuksia”, pitää Suomea ei saarena vaan kiertotähtenä. 

Ministeriöt järkeistävät tekojaan jälkikäteen. Laskelmiensa mukaan liikenteen verotulomenetykset ja yhteiskuntataloudelliset haitat ovat 3 Mrd€ enemmän kuin tie- ja raide-liikenteen erityisverot ja maksut. Tämä ei ole totta. Laskelmat ovat kaksoislaskentaa ja laiminlyöntejä.

Haitoista maksetaan energia-, auto- ja ajoneuvoveroissa. Onnettomuuskustannukset ovat vakavia ja todellisia. Niistä maksetaan vakuutuksessa ja onnettomuuksia vähentävien tieinvestointeihin puutteessa. Liikenteen verotuksen ja rahoituksen nykytilakuvaus ja analyysi on yritys oikeuttaa kaksoislaskenta, laimilyönnit ja verotekninen tulonjako. Ne ovat puoluepolitiikkaa, eivät liikennepolitiikkaa.

VVM on huolestunut ja vaiennut kauan Suomen talouden tilasta, ja yrittää pestä pois tuhoisaa käytöstään pseudotieteellisellä paperilla. Liikenneministeriö ja Väylävirasto puolustavat monivuotista itsetuhoa huonojen investointien ohjelmalla ja jopa hehkuttavat uutiskirjeessään Pohjoismaisen varautumisen liikennejärjestelmästrategiaa ”ainutlaatuisena yhteistyönä koko maailmassa”.  

Ainutlaatuista siinä todella on Merenkurkun ylittävän taloudellisesti kannattavan tien poissaolo. Se elvyttäisi koko maata ja parantaisi Suomen kilpailukykyä ja sotilaallista asemaa. Suomen viennistä ja tuonnista 95% kulkee meriteitse, aikatappio on hirmuinen ja kuljetuskustannukset merkittävästi suuremmat kuin kilpailijoillamme, Ruotsi, Norja, Tanska ja Baltian maat.

JULKAISTU: Uusi Suomi Puheenvuoro 28.4.2026