Ministeri Ranne pohtii artikkelissaan Suomen liikenneinfran painotuksia. Ministeri, poikkeuksena virastojen kannanottoihin ja selvityksiin, painottaa ”tiet edellä” näkemystään, joka perustuu tosiasioihin.
Hyvä että tämä asia sanotaan virallisesti. Huomiota ministerin artikkelissa saavat liikenneturvallisuus, huoltovarmuus, logistiikka, sotilaallinen liikkuvuus, länsiyhteydet Pohjoismaihin poikki Suomen, resilienssi, raideselvitykset, ja tiukka taloudenpito. Painopisteet ovat selkeästi muuttuneet.
Haluan laajentaa näitä näkökulmia. Olen monessa yhteydessä, mm. lausunnoissani Liikenne 12 suunnitelmaan, tehnyt konkreettisia ehdotuksia kaikissa näissä asioissa. Rautateiden osalta olen ollut ja edelleen olen kriittinen. Suomi on liian pieni maa rataverkon laajuuteensa nähden. Se on erittäin kallis ja hyödyt kokonaisuudessaan negatiiviset ja epäsoinnussa talouskurin kanssa.
Pohjois-Suomen raide- ja rataselvitykset ovat hukkaan heitettyä rahaa. Radat siellä ovat kalliita ja liikenne hidasta ja kriisiherkkää. Yksiraiteisen radan kapasiteetti olisi riittämätön. Rataa on helppo vaurioittaa, vaihtoehtoreittejä ei ole. Korjaus on vaikeata.
Merenkurkun sillan korjaus on vähemmän vaikea ja vaihtoehto—Merenkurkun laiva—on heti tarjolla. Se on resilienssiä. Kaunis Käsivarrentie on olemassa. Kapasiteetti riittää. Aina voidaan parantaa, erityisesti talvella. Norjan puoli on paljon vaativampi tieprofiilin ja talvikunnossapidon suhteen.
Yhteistyö Ruotsin ja Norjan kanssa on tärkeä. Kysymys tulee kuitenkin heittää syistä Norjan ja Ruotsin kiinnostukseen pohjoisen ratoihin. Suomen kannalta niiden merkitys on vähäinen ja hyödyltään olematon, koska riittävän hyvä raideyhteys on jo olemassa.
Tie ja sillat Merenkurkun yli ovat tätä päivää ja voidaan rakentaa nopeasti jos Suomi ja Ruotsi niin päättävät. Maan kamaralla olevan tien lupaprosessi voidaan käydä Merenkurkun ylitystä rakennettaessa ja rakentaa yhdessä vuodessa. Vertailun vuoksi, Lohja-Muurla moottoritie, 51 km, sen seitsemän tunnelia ja yli seitsemänkymmentä siltaa rakennettiin neljässä vuodessa.
Ministerin tulisi kuunnella muitakin tahoja kuin Väylävirastoa ja sen konsultteja. He eivät ole tunnettuja nopeudestaan. Laurila Haaparanta, 37 km, sähköistäminen ja raideleveyden suhteutus kesti 5 vuotta. Heillä voi myös olla keskinäisiä syitä hidastaa Merenkurkun hanketta, yhteyshän ei ollut heidän ehdotuksensa. Tullitienä laivarahtauksen tariffeilla se maksaisi itsensä.
Repäisin vaatteeni luettuani EK:n tunneliharhautukset. Tallinnan tunneli – kuten ylipitkä, hyvin syvällä kulkeva tunneli Turku-Tukholma – ovat tietysti huuhaata sekä rakentamisen että rahoituksen puolesta. Ne ovat eri hinta- ja vaikeusluokan hankkeita kuin Merenkurkun ylitys.
Somealusta X:ssä ministeri on viitoittanut samaa. Ja lisännyt että Suomi tarvitsee nyt perusinfraa eikä haaveita. Suomessa on tarpeeksi perusinfraa, mutta investoinnit siihen ja sen hallinnointi eivät ole ajan tasalla. Suomessa on maailmankuulua teknologiaa ja osaamista perusinfran ja siltarumpujen kunnossapitoon, jos ne organisoidaan toisella tavalla talouskuri huomioonottaen.
No comments:
Post a Comment
Note: Only a member of this blog may post a comment.