’Musta tuntuu’ on kallis valtion tapa

 

©Antti Talvitie, 2025

Budjettiriihi on pidetty. MUTU-tulokset on julkaistu ranskalaisin viivoin. Liikenneinvestointien vaihtoehtoja, vaikutuksia ja kustannuksia ei ole tutkittu ja kerrottu.

Liikenneinvestointien kolmasosan valtio rahoittaa omaisuustuloilla (myynnillä?). Noin 100 miljoonaa perusväylänpitoon, toiset sata tieparannuksiin ja kolmas sata ratoihin ja raideleveys-selvitykseen. Perusväylänpito poisluettuna, hankkeet on tilkkutäkki osoituksena liikenneverkkovision puutteesta.

Maantiede: Seinäjoki-Mo-i-Rana, 670 km. Seinäjoki-Narvik, 980 km. Oulu-Moi-i-Rana, 740 km. Oulu-Narvik, 660 km, Oulu-Seinäjoki 325km. Pääasialliset määräpaikat ovat Seinäjoelta etelään.

Keskeinen liikennekysymys budjettiriihessä oli EU-raideleveyden käyttöönotto Suomessa. Sen tärkein peruste oli rahti ja NATO liikenne Narvikista Oulun ja Kemin satamiin, ja jatko Rovaniemelle. Ongelman ratkaisu ei ole rata ja raideleveys vaan myös kalusto, sähkönsyöttö ja kulunvalvonta, erityisesti vaihteissa. Alkurahoitus on kohtuullinen (20 M€), miljardilasku tulee myöhemmin.

Sähkönsyöttö: Suomi ja Tanska 25kV-50Hz. Ruotsi ja Norja 15kV-162/3Hz (paitsi Öresund). Rajan ylittävä veturikalusto täytyy vaihtaa tai muuntaa. Kustannukset ovat kohtuulliset, mutta ei tiedossa.

Raideleveys on vaikeampi ongelma. Suomi 1524 mm, EU 1435mm. Vaihtoehtoja on neljä.

1. Vaihtaa raideleys osalla rataverkkoa.  Tämä on hidas, kallis ja vanhanaikainen ratkaisu. Se edellyttää uutta kalustoa. Suuria ongelmia tulee esiin vaihteissa ja kulunohjauksessa. Toteutus kestää 5-10 v. Jatkokustannuksia ei ole julkaistu, mutta ovat suuret. Narvikin satama on ahdas ja kaukana.

2. Mekaaninen telivaihtoasema rajalla. Tämä vaihtoehto on jo olemassa Torniossa ja Turussa. Käyttö on vähäistä, koska kysyntä on alhainen ja transhipment rekoilla on kätevämpi. Telivaihto tarvitsee sekä veturin että vaunukaluston muutokset rajalla. Vaunujen telivaihdettavuus ei maksa paljoa, sensijaan veturien telivaihto maksaa 0.5 M€ per teli. Suomessa lienee 150 veturia. Jos 20 veturia muutettaisiin telivaihtoiseksi hinta olisi 10 M€. Vaihtoehtona on hidas veturin vaihto.

3. Automattinen dynaaminen telivaihto (ATGC-automatic trackgauge changer). ATGC vaatii uuden telikaluston. Telimuutospaikan tulee olla katettu ja lämmitetty talvella. Tämä on nopein ja halvin tapa yhdistää maat joissa on eri raideleveys.  Henkilöjunat voivat ajaa vaihtoaseman läpi >200 kmh ja tavarajunat 15-20kmh. Vaunuilla voi olla painorajoituksia. Kalustokustannukset voivat olla merkittävät, mutta teknologia kehittyy nopeasti. ATGC on käytössä monilla raja-asemilla: Espanja-Ranska, Ukraina-EU, Puola-Belarus, Kiina-Mongolia, Kiina-Venäjä, Kiina-tan maat.

4. Vaasa-Umeå tie ja uudistaa Atlantilla Mo-i-Ranan sataman tehokkuus välittämään tavara- ja konttiliikennettä. Tämä vaihtoehto ei tarvitse uutta kalustoa ja on verraten nopeasti toteutettavissa. Tullitienä se maksaisi itse itsensä. Junayhteydet Narvikiin tarvitsevat jatkuvaa subventointia.

Vaihtoehto 4 tulee tutkia yhdessä vaihtoehdon 2 kanssa. Se palvelisi kaikkea vienti- ja tuonti tavara-, ja henkilöliikennettä rauhan, kriisien ja sodan aikana. Kansantalouden kannalta vaihtoehto 4 on paras ja monipuolisin. Suurin liikennemäärä olisi henkilöliikenne, kulutustarvikkeet ja jalostettu konttitavara sekä vientiin että tuontiin. Rekoilla voidaan kuljettaa sotakalustoa yhtä nopeasti tai nopeammin kuin junalla Narvikista. Seinäjoella olisi intermodaalinen siirtokuormausasema eri suuntien lähtö- ja määräpaikkoihin.

Liikenneministeriön tulee julkistaa konsulttitoimeksiannon sisältö. Vaarana on, että suunnittelu tarkoittaa vaihtoehtoa 1, joka on huonoin, kallein ja pakittaa Suomea 100 vuotta taaksepäin.

Julkaistu Uusi Suomi- puheenvuoro 6.5.2025