Tanskan tyrmäävä junalaskelma

 ©Antti Talvitie, 2026

Tanskan liikennehallinnon valtiosihteeri on laskenut junaliikenteen todellisen hinnan (Kauppalehti 4.1.2026, vain tilaajille). Hän toi esille ratojen rakentamisen ja kunnossapidon kalleuden ja ongelma on Euroopan laajuinen. Tanska käytti neljää EU verrokkimaata samoin tuloksin: ”Rautatiet maksavat paljon. Jopa siihen pisteeseen asti, että niiden rahoittaminen käy kestämättömäksi” todetaan Tanskan selvityksessä. Ei olisi yllätys jos yksi verrokeista olisi Suomi, koska Suomen ratakustannuksista 90 % menee valtion piikkiin.

Vihdoin joku lausuu ääneen totuudet, tiedetty kauan, kuten olen tällä palstalla monesti kirjoittanut. Tanskan viranomaisen tutkimus muistuttaa veronmaksajille, että rautatiet on monimutkainen teknologia, rautatie on kallis rakentaa ja ylläpitää, ja junaliikenne kallis tapa tuottaa liikennepalveluja.

Suomessa junien käyttäjät, matkustajat ja tavarakuljetusten antajat, maksavat vain 10 % rautateiden kustannuksista. Junat ja radat ovat hyvä keino vähentää budjettivajetta. On käsittämätöntä, että Väylävirasto tekee suunnittelusopimuksia uusien rautatielinkkien rakentamiseksi. Kysymys ei ole pienistä rahoista, Turun tunninjunan, Lentoradan, ja Itäradan kustannusarviot ovat yhteensä yli 8 mrd euroa. Niiden ratasuunnitelmien teko maksaa 400 miljoonaa euroa. Ne pitävät hyvin koulutetut insinöörit ja maisterit tuottamattomassa työssä, ja sen jälkeen urakoitsijat rakentamassa huonoja investointeja.

Liikenneministeriön ja -viraston Liikenne 12 suunnitelmassa (2025-2032), noin 4,5 mrd euroa, ei ole mukana Tunnin juna, Lentorata, Itärata, EU-raideleveys hankkeet, ja Via Nordica. Suunnitelmassa on vain yksi ratahanke jonka h/k-suhde on yli 1.0, kaikki muut vaativat subventioita. Se yksi vaivainen hanke on kannattava vain koska sen lyhentää matka-aikaa Kuopion radalla 5 minuuttia! Miten on mahdollista, että Suomen hallitus antaa tuhlauksen jatkua? Liikenne 12 suunnitelma on veronmaksajien halveksuntaa.

Olen ehdottanut, että Suomen 5900 kilometrin rataverkko tulisi puolittaa. Toinen puoli ei ole liikenteelle tarpeellinen. Lisäksi ajatukset Suomen raideleveyden muuttamisesta EU-leveydeksi on hyötyä vailla. Euroopan junaliikenteen kulunvalvontasysteemin (ERTMS) toimeenpano, ainakin 1 mrd euroa, on harkittava uudelleen. Halvempia ratkaisuja on olemassa Suomen 3000 ratakilometrille ja Haaparanta-Tornio linkille. Nämä toimenpiteet vähentävät puhdasta rahanmenoa.

Tanskan liikennehallinnon edustaja mainitsee raideliikenteen ”kiistattomiksi” hyödyiksi alhaiset päästöt, vähentyneet onnettomuudet ja melun. Tieliikenteen uudenaikainen teknologia vähentää päästöjä huomattavasti, eikä ole ongelma 10-15 vuoden sihdillä. (Ratojen rakentamisen suuret päästöt ovat poissa laskelmista). Melua voidaan torjua meluestein (en ole nähnyt yhtään rautatiemeluvallia). Onnettomuuksien väheneminen on laskennallinen ja kyseenalainen.

Haitoista suurten kustannusten lisäksi ei mainita ratojen estevaikutusta. Radan ylitys on vaikeaa (esimerkki on nyt Kauniaisen asemalla) ja kallista rakentaa. Suomen tapa ylimitoittaa pahentaa asiaa. Markkinaehtoinen bussiliikenne on saatu pois markkinoilta raideliikenteen subventioilla. Maan arvon nousu, Tunninjuna myös, on pelkkä tulonsiirto, lahjoitus, muulta Suomelta (Länsi)ratakäytävien kunnille.

Nämä ovat luonnontieteellisiä toimenpiteitä muuttaa ympäristöä rakentamalla tai rakenteita poistamalla. Junilla on myös humanistieteellinen puoli –jossa minulla on kompetenssia-- joka on ainut tapa tulkita junien ja ratojen ansaitsematonta suosiota. Tästä voitte lukea talvitiresearch.blogpost.com sivujen artikkelissa Tunninjuna-näytelmä, raamitettuna Juhani Ahon klassikkokirjaan Rautatie.

Julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro 8.1.2026